Huumeriippuvaisen lapsensa rinnalla elävän äidin tarina

”Syyllisyyden tunteen haluaisin ottaa kaikilta läheisiltä pois”

Karita on parikymppisen narkomaanityttären äiti. Vuosien kamppailun jälkeen hän on pystynyt luopumaan painavimmasta häpeän taakasta, mutta syyllisyys on sitkeämpi seuralainen. 

- Päihdeongelmaisen läheisen on hyväksyttävä, ettei rakkaus yksin riitä pelastamaan ketään. On määrätietoisesti opeteltava antamaan anteeksi myös itselleen, ja se on pitkä tie, Karita huokaa kyyneleet silmissään.

Tytär on korvaushoidossa, mutta hänen elämänsä on edelleen ohuen langan varassa.

-  On tuntunut kuin joutuisi seuraamaan sivusta lapsensa hidasta kuolemaa.  Välillä joutuu kysymään mitä hyödyttää edes yrittää, kun mikään ei kuitenkaan muutu? Silti niin kauan kuin on elämää, on toivoa.

Tärkeänä lohtua ja toivoa tuovana kokemuksena Karita nostaa esille erään huumeista irtautuneen nuoren naisen sanat: ”Et voi tehdä muuta kuin rukoilla ja toivoa, että läheisesi pysyy hengissä ja että hänelle tulee omaa tahtoa lopettaa huumeiden käyttö”.

Karita kertoo, että ensin hän läheisenä kielsi, salaili ja vähätteli tyttärensä ongelmaa. Nyt Karita pystyy – ja haluaa – kertoa eri tilanteissa, että hänen lapsellaan on huumeongelma. Mutta vaikka oma häpeä ja syyllisyys ovat helpottaneet, on päihdeongelmasta puhuminen usein vaikeaa, koska muut ihmiset hämmentyvät. Siksi vertaistukiryhmillä on päihteiden käyttäjän läheisille niin suuri merkitys.

- Vuosien varrella olisin kaivannut aivan erityisesti kristittyjen läheisten vertaistukiryhmää, jossa olisi voinut puhua omasta kokemuksesta joutumatta häpeämään epäonnistumista paitsi äitinä, myös kristittynä.

Karita sanoo, että huumeriippuvaisen lapsensa rinnalla elävä äiti joutuu kysymään jatkuvasti itseltään, miten paljon voi auttaa uupumatta itse ja vajoamatta itse ”siihen samaan liejuun ja tuskaan”. Mutta päihderiippuvaisen lapsen vanhempi joutuu kysymään myös, miten hän voi olla lapsensa tukena toimimatta hänen päihteiden käyttönsä mahdollistajana. 

Karitan lapsi on ollut asunnoton, piikittänyt itseään siltojen alla. Karita on joutunut elämään tietäen, että hänen lapsensa näkee nälkää. Hänen lapsenlapsensa on otettu huostaan. Varauksettoman äidin rakkauden sekä koulutuksen ja ammatillisen kokemuksen kautta kertyneen tiedon ristipaineessa on ollut opittava elämään.

Karita haluaa omalla tarinallaan antaa toivoa muille läheistensä riippuvuuden kanssa kamppaileville. Omien kokemusten myötä sydän on auennut muiden auttamiselle. Usko ja yhteys seurakuntaan ovat auttaneet käsittelemään raskaita kokemuksia asioina, jotka ovat valmistaneet häntä tukemaan muita samojen kysymysten äärellä kamppailevia. Hänen mielestään on myös tärkeää ravistella ihmisiä: ihan tavallisen näköisen perheenäidin ja menestyvän, työssäkäyvän ihmisen lapsi voi olla narkomaani.

-  Että suht’ koht’ selväpäisenä tässä eletään kaikesta huolimatta, Karita hymyilee.


Sivu päivitetty 05.03.2014
Sininauhaliitto

Sininauhaliitto on valtakunnallinen asiantuntija ja toimija päihteisiin sekä syrjäytymiseen liittyvissä kysymyksissä. Liitolla on 92 jäsenjärjestöä, jotka tekevät auttamistyötä kristillisen ihmiskäsityksen pohjalta.